Peliurani kohokohdat (osa 2/2)

Jatkoa edelliselle osalle

 
Yksi tähän astisen melko lyhyen peliurani parhaista ostoksista oli kesällä 2010 ostamani Xbox 360-konsoli. Konsolin osto tapahtui puoliksi jalkapallon MM-kisojen takia. Koska olin kuullut MM-kisoista tulevan virallisen kisapelin ilmestyvät vain nykykonsoleille, oli peli pakko saada. Eikä nuorta poikaa, jolla on rahaa, pysäytä mikään. Netistä katselin halvimmat hinnat, jonka jälkeen menin heti muutaman päivän päästä hakemaan konsolin. Tänä päivänä, kun katson pelihyllyäni, sieltä löytyy reilut 30 Xbox 360-peliä, sekä joitakin vanhempien konsoleiden pelejä. Yhteensä hieman yli 40 peliä. Jossain kaapin pohjalla lojuu Virtua Tennis 3:n PC-versio. Eikä missään MM-kisapeliä. Kisapeli nimittäin lähti myyntiin MM-kisojen jälkeen pahimman kisahuuman laskettua. Konsoli ei kuitenkaan jäänyt tyhjän pantiksi.

Pian ostin paljon uusia pelejä. Toki, kerroinhan aiemmin kokeneeni vanhan sukupolven pelikonsoleilla parhaat elämykseni Metal Gearin sekä Hitmanin parissa. Olihan nämä pelit pakko saada myös Xboxille. Yksi pelihistoriani parhaista päivistä olikin, kun luin Metal Gear Solideista olevan tulossa HD-päivityksen. Kokea nyt Metal Gear Solid 2, 3 ja aiemmin pelaamatta jäänyt PSP-käännös Metal Gear Solid: Peace Walker uuden sukupolven konsoleilla! Aivan loistavaa! Lopulta pelit sainkin, ja läpi pelasin, Peace Walkeria lukuun ottamatta. Läpi kuitenkin paistoi pieni pettymys. Aika kultaa muistot, sanotaan.. Niin myös tämän pelisarjan kanssa. Niin erinomainen pelisarja, kuin Metal Gear Solid onkin, tuli silti mieleeni ajatus, oliko tämä lopulta edes rahan arvoinen. Kuitenkin pelisarjan toisen ja kolmannen osan omistin jo etukäteen…

Vaikka Xbox 360-konsolia en ole omistanut kuin vaivaiset parisen vuotta, olen silti pelannut suhteellisen kovan määrän pelejä. Lävitse en ole läheskään kaikkia pelejä pelannut, mutta konsolin tietojen mukaan yli 70 pelilevyä on konsolini sisään sujahtanut. Näistä alle 20 on läpipelattuja. Vähäinen määrä on helppo selittää, sillä vaihdan peliä todella usein.

Vaikka ensimmäisen kunnon pelielämykseni koin tietokoneella pelatessani, en silti tunne itseäni PC-pelaajaksi. Konsolipelaaja olen, henkeen ja vereen!