Arvostelu: Mirror’s Edge

Kehittäjä: EA Digital Illusions CE (DICE)

Julkaisija: Electronic Arts

Julkaisupäivä: 14.11.2008

Lajityyppi: Toimintaseikkailu

Ikäraja: 16 (PEGI)

Alustat: Xbox 360, PlayStation 3

Mirror’s Edge on erikoinen peli, suoraan sanottuna todella erikoinen. Kohta selviää, mitä tällä tarkoitan.

Mirror’s Edgen tapahtumat sijoittuvat nimettömään suurkaupunkiin lähitulevaisuudessa. Tämän suurkaupungin totalitaarinen hallinto valvoo kaikkea sähköistä viestintää. Hallinnon päämääränä on vähentää rikollisuutta ja poistaa kaikki hallintoa vastustava toiminta. Mirror’s Edgen päähenkilönä toimii euraasialainen kuriiri nimeltä Faith, joka vie hallinnolta salaista tietoa hallinnon tietämättömiin. Faith käyttää kuriirin hommissaan apuna parkouria, joka onkin edellisessä arvostelussa arvostellun Brinkin tapaan pelin pääidea.

Erikoinen, mutta hyvä peli.

Kerroin pelin olevan todella erikoinen. Nyt kerron, millä tavalla. Mirror’s Edgen pelimaailma on luvalla sanoen erikoinen, hyvällä tavalla. Pelimaailma on näet lähes kokonaan valkoinen. Sieltä täältä löytää kevyesti muilla väreillä maalattuja elementtejä. Tämän lisäksi pelaajan mahdollisuutena on käyttää Faithin ”Runner Vision”-nimistä työkalua, joka ohjaa pelaajaa oikealle reitille. Tämä toimii vallan erinomaisesti, sillä muuten niin vaaleassa maailmassa punaisena näkyvä ohjeistus erottuu selkeästi, eikä väärinymmärryksiä synny. Peli hyödyntää loistavasta ensimmäisen persoonan kuvakulman, sillä hypyt näyttävät hahmon silmistä kuvattuna todella hienoilta. Myöskin takaa-ajot ovat silkkaa priimaa, on suorastaan huikeaa juoksennella pitkin kattoja virkavalta perässään. Valaistus on tehty loistavasti. Vaikka tässä kehun pelin kuvakulmaa, ei sekään ole silti täydellinen, turha luulla niin. Etenkin hyppyjen pituuksia on hankala arvioida, eikä ympäristön hahmottaminen liikkessäkään ole niitä helpoimpia juttuja. Nämä eivät kuitenkaan käy kovin suureksi ongelmaksi, sillä koko kehitysryhmä on tehnyt loistavaa työtä. Pienen harjoittelun jälkeen hyppyjen pituuden on suhteellisen helppo arvioida, eikä ongelmia juuri synny ympäristön hahmottamisessakaan.

Jokaisessa pelissä on jotain huonoa

Pelissä löytyy myös omat selkeät ongelmansa – Xboxilla pelatessani ohjaus oli hivenen epätarkka, eikä hypätessä esim. kuilun yli peli aina reagoinut ohjaimen painalluksiin, jolloin hahmo luonnollisesti tippui alas kuolemaan. Pelissä on kuitenkin suuri määrä raikkaita ideoita, kuten aikaisemmin arvostelussa mainitsemani pelin värimaailma. Myöskin pelin väkivallattomuus ihastutti. Peli on mahdollista läpäistä tappamatta yhtään vihollista, joka on melkoinen harvinaisuus nykypäivän toimintapeleissä. Valitettavasti varsinkin helpoimmalla tasolla vihollisten ampumatarkkuus on sitä luokkaa, ettei vihollisten ampumaksi jäämistäni tarvitse juurikaan edes pelätä. Peli sisältää myös pieniä aivopähkinöitä, jotka ovat ihan hauskoja. Joskus tuntuu vain, ettei ole Mirror’s Edgen idealle sopivaa juuttua ratkomaan puoleksi tunniksi pulmia. Sitten, kun saat pulman vihdoin ratkaistua, huomaat, että juuri sillä samalla hetkellä jostain tulla tupsahtaa vihollislauma. Mikä sattuma! Ja taas mennään… Mirror’s Edge on myös valitettavan itseään toistava. Jo noin neljän tunnin pelaamisen jälkeen pelin loppupuolella toivoin pelin olevan pian ohi. Ei kuulosta kauhean hyvältä. Peli on nimittäin käytännössä pelkkää näyttävää, joskin putkimaista parkouria. 

Mirror’s Edge on valitettavan lyhyt. Noin viiden tunnin mittainen loppua kohden puuduttava kampanja ei täytä millään tavalla odotuksia, sillä uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole. Peli kuitenkin ainakin yrittää kannustaa pelaajaa pelin uudelleenläpäisyyn, sillä ainakin Xboxilla peli palkitsi pelin suorittamisesta eri vaikeusasteilla saavutuksin. Peli sisältää valitettavan lyhyen tarinan lisäksi onneksi eräänlaisen haastetilan, jossa erilaisia ratoja ja pelissä tutuksi tulleita tehtäviä on määrä suorittaa mahdollisimman nopeasti. Tämän parissa viihtyy hetken Xboxin saavutuksia keräillen, muttei tämäkään juuri uudelleenpeluuarvoa tuo. Toisaalta tuplaten pidempi tarina yksinpeliin olisi ollut hieno juttu, mutta toisaalta oli ihan järkevää, että peli oli jätetty tähän itseään toistavuuden vuoksi.
Mirror’s Edge on kuitenkin kokeilemisen arvoinen peli, ihan vaan pelin erikoisuuden vuoksi. Pelin tarina ei kuitenkaan täytä odotuksia, sillä tylsän tarinan lisäksi myöskään hahmot eivät vakuuttaneet.