Arvostelu: Dead Island

Kehittäjä: Techland

Julkaisija: Deep Silver

Julkaisupäivä: 9.9.2011

Lajityyppi: Selviytymiskauhu

Ikäraja: 18 (PEGI)

Alustat: Xbox 360 ja PlayStation 3-konsolit sekä Microsoft Windows

Dead Island on ensimmäisen persoonan selviytymiskauhupeli, joka sijoittuu Banoin fiktiiviselle saarelle. Pelissä valitset hahmosi neljästä selviytyjästä, Xian Mei (teräaseiden taitaja), Logan (heittoaseiden taitaja), Purna (tuliaseiden taitaja), tai Sam B (tylppien aseiden taitaja), jotka ovat immuuneja zombivirukselle.

Omaperäisyys palkitaan

Dead Island on tapahtumapaikoiltaan erikoinen. Hehkeältä paratiisisaarelta alkava peli on kuin vastakohta tyypilliselle kauhupelille. Pelin alun paratiisisaari on tavattoman värikäs, sinisen ja vihreän eri sävyt täyttävät ympäristön. Tämän jälkeen peli siirtyy syrjäiseen kaupunkiin, jonka jälkeen peli jatkuu viidakossa ja sen lähialueilla.

Peli tarjoaa hauskaa hahmonkehitystä. Pelissä on kolme kykypuuta, joista yksi parantaa taistelutehokkuutta, toinen selviytymistä ja kolmas parantaa erikoishyökkäyksenä toimivaa raivomittaria. Kokemustasojen karttuessa kykyihin sitten sijoitellaan pisteitä.

Pelissä on ole varsinaista vaikeustasoa, vaan jokaisella tehtävällä on omansa. Tämä toimii varsin hyvin, sillä ennen jokaista tehtävää voi päättää, ottaako tehtävän vastaan, vai jättääkö väliin. Pelin tehtävät ovat suorastaan huikeita. Ne eivät ole vain perusmättöä, vaan pelihahmo saattaa tehtävässä joutua hakemaan zombien keskeltä lääkkeitä sairaalle, ruokaa nälkiintyneelle tai vasaran ja nauloja barrikaadia rakentavalle. Tämä lisää pelaajan halua auttaa ihmisiä, sillä pelaaja melkeinpä tuntee selviytyneiden tuskan.

Törkeän hauskaa

Pelissä on suorastaan sairaalloisen tarkka vauriomallinnus. On erittäin hauska päästä katkomaan zombeilta pää irti, mutta tarkka vauriomallinnus toimii myös apunasi tiukoissa taisteluissa. On huomattavasti helpompaa hidastaa zombeja katkomalla niiltä kädet irti, jonka jälkeen zombit ovat helppo eliminoida. Vielä lisää syvyyttä tähän saadaan kytkemällä päälle analoginen ohjaus, jolloin ase heiluu täsmälleen ohjainsauvan liikkeiden mukaan. Tätä ei ole kuitenkaan tehty liian vaikeaksi, esim. aseen vaihtaminen on erittäin helppoa ja sujuvaa, eikä ongelmia esiinny.

Zombejakin löytyy useita erilaisia. Pelistä löytyy mm. aivan tavallisia hitaita peruszombeja, nopeita zombeja ja myrkkyä sylkeviä zombeja. Näillä zombeilla on omat vahvuutensa sekä heikkoutensa. Vaikeimmilta zombeilta löytynee yleensä enemmän rahaa ja tavaraa, kuin helpommilta, joten peli kannustaa niiden tappamiseen. Zombit ovat myös yksityiskohtaisen näköisiä, on erittäin karua katseltavaa, kun zombi palaessaan huutaa tuskissaan. Joten visuaalisen puolet ja äänen pitäisi olla kunnossa? No, ei aivan. Olisin halunnut taistelusta silti vieläkin intensiivisemmän näköistä ja kuuloista, että olisin voinut oikeasti tuntea taistelevani elämästäni.

Erilaisia tavaroita löytyy joka lähtöön, jonka lisäksi niitä voi ostaa niitä tarjoavilta kauppiailta. Tämän lisäksi tavaroiden harvinaisuus on merkitty eri värein. Aseissa minua ärsytti, ettei kaikkia aseita saanut ellei ollut saavuttanut tiettyä kokemustasoa. Monesti jäi uusi hieno ase saamatta typerän kokemustasovaatimuksen takia. Onneksi tätä ei tapahdu usein. Aseita voi toki myös parannella, esim. puukeppiin saa nauloja. Tämän takia pelin aikana kannattaakin keräillä kaikki pikkutavara, mitä saat, sillä se osoittautuu yllättävän hyödylliseksi aseita parannellessa.

Ei tämä sentään täydellinen peli ole…

Pelistä löytyy myös autoja. Nämä olisi minusta voitu hyvin jättää pois, sillä autojen ajofysiikat ovat surkeat. Sitä paitsi kävellen on hauskempi tappaa zombeja. Tämän lisäksi peli on täynnä ärsyttäviä bugeja, välillä rappusia ei pääse ylös tai auto ei lähde käyntiin. Toisinaan zombit näkyvät seinien ja ovien läpi, eivätkä tehtävät näy aina kartalla. Useimmat bugit ovat kuitenkin harmittomia bugeja, jotka eivät juuri peli-iloa pilaa.

Pelissä on myös hyvin ärsyttävä tallennusjärjestelmä, joka toimii joskus, mutta joihinkin tilanteisiin tämä ei kerta kaikkiaan vaan toimi. Esimerkiksi tehtävässä, jossa minun piti saattaa Ope-niminen henkilö turvaan, tekoäly kuoli usein kohtaan, jossa minulla oli elämäpalkki kulunut lähes loppuun. Yritä siinä sitten hakata kymmentä zombia ja suojella samalla tekoälyä, kun kuolet itse kolmesta osumasta. Tallennussysteemi toimii kuitenkin kohdissa, jossa ei pidä saattaa ketään turvaan.

Sisältöä tässä hieman yli kymmenen tunnin toimintapelissä on riittämiin, ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy. On mahtavaa pelata peli uudestaan toisella hahmolla ja tehdä tekemättä jääneet sivutehtävät. Voit myös pelata samalla hahmolla pelin uudestaan, jolloin peli jatkuu samasta kehitystasosta kuin ensimmäisen pelikerran lopussa. Myös tavarasi säilyvät, alun muutamat tylsät tehtävät eivät tunnu enää yhtään tylsältä kun on mahdollista huitoa maksimiin asti parannellun palokirveen kanssa.

 

Kokonaisuudessaan Dead Island on huikean hulvatonta zombiviihdettä mahtavilla tehtävillä. Vaikka peli on yksi genrensä parhaista, peli tuntuu silti hieman viimeistelemättömältä. 

Peliurani kohokohdat (osa 2/2)

Jatkoa edelliselle osalle

 
Yksi tähän astisen melko lyhyen peliurani parhaista ostoksista oli kesällä 2010 ostamani Xbox 360-konsoli. Konsolin osto tapahtui puoliksi jalkapallon MM-kisojen takia. Koska olin kuullut MM-kisoista tulevan virallisen kisapelin ilmestyvät vain nykykonsoleille, oli peli pakko saada. Eikä nuorta poikaa, jolla on rahaa, pysäytä mikään. Netistä katselin halvimmat hinnat, jonka jälkeen menin heti muutaman päivän päästä hakemaan konsolin. Tänä päivänä, kun katson pelihyllyäni, sieltä löytyy reilut 30 Xbox 360-peliä, sekä joitakin vanhempien konsoleiden pelejä. Yhteensä hieman yli 40 peliä. Jossain kaapin pohjalla lojuu Virtua Tennis 3:n PC-versio. Eikä missään MM-kisapeliä. Kisapeli nimittäin lähti myyntiin MM-kisojen jälkeen pahimman kisahuuman laskettua. Konsoli ei kuitenkaan jäänyt tyhjän pantiksi.

Pian ostin paljon uusia pelejä. Toki, kerroinhan aiemmin kokeneeni vanhan sukupolven pelikonsoleilla parhaat elämykseni Metal Gearin sekä Hitmanin parissa. Olihan nämä pelit pakko saada myös Xboxille. Yksi pelihistoriani parhaista päivistä olikin, kun luin Metal Gear Solideista olevan tulossa HD-päivityksen. Kokea nyt Metal Gear Solid 2, 3 ja aiemmin pelaamatta jäänyt PSP-käännös Metal Gear Solid: Peace Walker uuden sukupolven konsoleilla! Aivan loistavaa! Lopulta pelit sainkin, ja läpi pelasin, Peace Walkeria lukuun ottamatta. Läpi kuitenkin paistoi pieni pettymys. Aika kultaa muistot, sanotaan.. Niin myös tämän pelisarjan kanssa. Niin erinomainen pelisarja, kuin Metal Gear Solid onkin, tuli silti mieleeni ajatus, oliko tämä lopulta edes rahan arvoinen. Kuitenkin pelisarjan toisen ja kolmannen osan omistin jo etukäteen…

Vaikka Xbox 360-konsolia en ole omistanut kuin vaivaiset parisen vuotta, olen silti pelannut suhteellisen kovan määrän pelejä. Lävitse en ole läheskään kaikkia pelejä pelannut, mutta konsolin tietojen mukaan yli 70 pelilevyä on konsolini sisään sujahtanut. Näistä alle 20 on läpipelattuja. Vähäinen määrä on helppo selittää, sillä vaihdan peliä todella usein.

Vaikka ensimmäisen kunnon pelielämykseni koin tietokoneella pelatessani, en silti tunne itseäni PC-pelaajaksi. Konsolipelaaja olen, henkeen ja vereen!

Pelipuntarin Facebook-sivut

Pelipuntarin virallinen Facebook-sivu on nyt julki! Käy ihmeessä katsomassa sivu!

Peliurani kohokohdat (osa 1/2)

Peliurani alkoi jo aivan 2000-luvun alussa pelatessani jotain Kapteeni Koukku-peliä vanhalla tietokonella. Myöhemmin äitini latasi minulle joitakin urheilupelejä tietokoneelle, sillä Internetin käyttö oli silloin vielä kovin kallista. Näitä pelejä tuli sitten pelattua kyllästymiseen asti. Muistan vielä jonkinlaisen kummitustalopelin, jota tulin pelattua paljon. Peli oli sivulta päin kuvattu, pelissä edettiin jonkin laista käytävää pitkin. Eteen tuli aina kaikenlaisia vihollisia mm. luurankoja, lepakoita. Joka tason päätyttyä edessä oli sitten pomotaistelu. Muistan vielä ensimmäisen pomon. Kyykin itse laatikon takaa, vastus heitteli puukkoja minua kohti jatkuvalla syötöllä. Sitten jossain vaiheessa oli mahdollista nousta laatikon löylyttämään vihollinen. Taistelun jälkeen edettiin yläkertaan. Tämä sama kaava toistui monta kertaa pelin aikana. Muistan päässeni itse ehkä kolmanteen kerrokseen. Muistan vielä, että peli oli selaimella pelattava, mutta pelin sai myös ladattua koneelle. Sitten oli jonkin sortin karting-peli. Pelissä oli kuusi sinistä karting-autoa, joista viisi oli siis vastustajia. Sitten ajettiin vaan rataa ympäri ja koetettiin voittaa vastustajat. Varmasti pelit olisivat nykypäivänäkin vielä ihan huippu peli, jos vaan muistaisi vielä pelien nimen. 

Siitä se sitten lähti

Peliurani alkoi kunnolla oikeastaan kuitenkin vasta jouluna 2003 saadessani joululahjaksi EA Sportsin NHL 04-pelin. Pelissä oli aikaisekseen hämmästyttävän kehittynyt tekoäly sekä loistava grafiikka. Monet illat tulikin pelin kanssa vietettyä. NHL 04 elää vieläkin vahvasti jatkuvasti peliin tulevien käyttäjien tekemien päivitysten vuoksi.

Vuotta myöhemmin, jouluna 2004, sain ensimmäisen varsinaisen konsolini. Se oli Microsoftin Xbox. Alkuperäinen, legendaarinen, Xbox. Kahdeksan gigan kiintolevy, Xboxin mahtava musta langallinen ohjain. Siinä oli legendaarinen musta-ja valkea nappi. 

Ekat kokemukset konsoleilla

Lord Of The Rings: Third Age oli ensimmäinen konsolipelini. Peli on edelleenkin minulla hyllyssä. Voin sanoa ylpeänä vieläkin pelanneeni sitä viime viikolla. Vieläkin ihan käypää kamaa. Grafiikka oli aikaisekseen ihan priimaa. Pelasin pitkään vain, ja ainoastaan sitä. Minulla ei ollut vielä muita pelejä. Kaverit oli pakko kutsua kotiin pelaamaan tätä huikeaa uutuutta. Muuten, en ole vieläkään peliä läpäissyt. Juutuin aina aivan pelin loppuun, jossa taisteltiin Noitakuningasta vastaan. Sitten jossain vaiheessa menetin hermoni, ja poistin kaikki tallennukset. Jäi sitten Third Age läpäisemättä. Ehkä jonakin päivänä pelin vielä lävitse asti pelaan. Toinen kova peli oli FIFA 06, joka oli vielä muutamia vuosiakin sitten todella kova. Varmasti tuhansia otteluita tuli tuota peliä pelattua.

Jossain vaiheessa, ehkä vuonna 2007 ostin sitten jostain isän avustuksella GameStopista käytetyn PlayStation 2-konsolin. Xboxin käyttäjäni kyllästyin siihen, että kaikki uudet pelit tulivat siinä vaiheessa vain PlayStationille. Siinä sitten pelattiin jo silloin hieman vanhentunutta Formula One 06-peliä. Kaikki tämä johtui tietysti siitä, kun Räikkönen voitti maailmanmestaruuden. Kaikki halusivat ajaa F1-autoa, ja olla kuin Kimi. Tähän tarkoitukseen peli oli loistava. Muistan vielä, kuinka hienoa oli ajaa Kimin McLaren-autoa pelissä.

Sitten jossain vaiheessa, kun vartuin, aloin enemmän ostamaan omalla rahalla lähinnä käytettyjä pelejä. Aika kun pelikaupassa kävimme, piti sieltä ”tuliaisiksi” tuoda käsien täydeltä pelejä. Sitten näitä juuri ostettuja pelejä pelattiin seuraavat puoli vuotta. Oli FIFAA, Grand Theft Autoa, SmackDownia, Gran Turismoa, Hitmania, Godfatheria, Lord Of The Ringsiä, Metal Gearia, ties mitä. Parhaat pelielämykseni vanhan sukupolven konsoleilla koin ehkä Metal Gear Solid 3: Snake Eaterin sekä Hitman: Blood Moneyn parissa. Se uutuuden tunne Hitmania pelatessani, kun kohteiden tappoon sai käyttää aivan uudenlaista vapautta. 

Ennakko: Hitman Absolution

Siinä missä Eidos Interactive julkaisi pelisarjan edelliset osat, hyppää tällä kertaa puikkoihin aivan uusi julkaisija, sillä Square Enix julkaisee IO Interactiven kehittämän Hitman-pelisarjan viidennen osan nimeltä Hitman: Absolution 20. marraskuuta 2012. Peli saapuu odotetusti molemmille nykypäivän tehokonsoleille sekä Windowsille. Hitman: Absolution on kuitenkin vasta pelisarjan ensimmäinen PlayStation 3:lle kehitetty osa.

Uudistuksia, uudistuksia…

IO Interactiven mukaan pelin tarina kaivautuu yhä syvemmälle Agentti 47:n salaperäiseen elämään. Agentti 47 voi nyt käyttää varjoja aivan uudella tavalla hyväkseen, mutta tehtävät voi tehdä tuttuun Hitman-tyyliin joko antamalla aseen laulaa tai hiippailemalla salamyhkäisesti. Suosittelen aiempien Hitmanien perusteella jälkimmäistä. Pelissä on varjojen käytön lisäksi myös muita rankkoja uudistuksia. Pelaajalla on nyt esimerkiksi mahdollisuus nähdä Batman-pelien tapaan seinien läpi ja nähdä vihollisten kulkureitit. Pelaajalla on kuitenkin mahdollisuus kytkeä edellämainitun kaltaiset ominaisuudet pois. Tämä vaihtoehto on selkeästi ajateltu pelaajia, jotka ovat kulkeneet Hitmanien mukana koko sen yli kymmenvuotisen historian ajan, ja tottuneet ”vanhanaikaiseen” Hitmaniin. IO Interactive ei halua selvästikään jättää sarjan faneja, joka on erittäin hienoa. Hitmania on kuitenkin nykyaikaistettu myös muilla tavoin, sillä Agentti 47 voi nyt ottaa suojan esim. seinän tai pylvään takaa, eikä edellisosien tapaista kömpelöä kyykyssä suojan takana kykkimistä enää tarvita.

Pelit toisensa perään ovat valumassa hyvin nopeatempoisiksi toimintapeleiksi. IO Interactiven mukaan Absolution mahdollistaa hiippailun ja toiminnan yhdistämisen, muttei halua tuputtaa toimintaa sarjan lojaaleille faneille. Pelisarjan viidettä osaa varten Hitman on kokenut rankan pelimoottoripäivityksen, sillä moottori on päivitetty vanhasta Glacier-pelimoottorista uudempaan moottoriin nimeltä Glacier 2. Pelin kaikki aiemmat osat olivat tehty samalla pelimoottorilla, joten olikin jo aika vaihtaa moottoria. Tekoälyä on uusittu rajusti edellisosista, otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa se, ettei agentti voi paljastumisensa jälkeen vaihtamalla valeasua hälventää kaikkia epäilyksiä tuosta noin vaan.

Tekoälyn kulkemat reitit ovat Absolutionissa käsittääkseni satunnaisia, eikä enää valmiiksi ohjelmoituja reitinvalintoja nähdä. Hitmanista tulleen pelikuvan perusteella Agentti 47 voi nyt poimia erilaisia tavaroita aseekseen melko vapaasti.

Ääninäyttely ja musiikit kokevat suuria muutoksia

Pelin musiikit säveltää aiemmista osista poiketen kaksikko Peter Kyed sekä Peter Peter, sillä tähän asti sarjan musiikit oli säveltänyt tanskalainen Jesper Kyd, joka tunnetaan Hitman-pelien lisäksi lähinnä Forza Motorsport 4-pelistä sekä Assassin’s Creedin musiikin säveltäjänä. Myös ääninäyttely kokee muutoksia. Agentti 47:n ääninäyttelijää ei ole vielä julkistettu, mutta se on jo varmaa, ettei David Bateson jatka vanhassa roolissaan. Myöskään Agentti 47:n liittolaisen Dianan aiempi ääninäyttelijä Vivienne McKee ei jatka, sillä on julkistettu Marsha Thomasonin tekevän debyyttinsä Hitman-pelien parissa. Thomason on aiemmin näytellyt monissa tunnetuissa sarjoissa, kuten Lost sekä Las Vegas.

Hitman Absolutionin ennakkotilanneet saavat ennakkotilauksensa mukana myös Hitman: Sniper Challenge-minipelin, joka lähinnä esittelee uutta pelimoottoria ja pelimekaniikkaa. Minipelissä Hitman napsii vihollisia uskollisen tarkkuuskiväärinsä kera. Esimerkiksi erilaisista tapoista, pääosumista tai liikkuvien kohteiden tappamisesta on mahdollista saada lisäpisteitä. Vastaavasti siviilien tappaminen ei kannatta, sillä tällöin pelaaja saa miinupisteitä. Itse en tästä minipelistä voi juuri mitään muuta kirjoittaa, sillä en ole sitä itse pelannut. Todennäköisesti kuitenkin lopullisessa Absolution-versiossa tulee olemaan myös jonkinlainen minipeli tai haastepelimuoto.

Miten nykyaikaistaa Hitman liikaa toimintaa tuputtamatta?

Nähtäväksi jääkin, onnistuuko IO Interactive lunastamaan lupaksensa monipuolisesti, aivan uudenlaisesta Hitman-pelistä, joka silti tuntuu tarpeeksi Hitman-peliltä vai pettääkö peli pahasti fanien odotukset. Näin pitkää odotuksen jälkeen Hitman: Absolution ei vaan voi pettää. Mutta jos näin käy, tulee IO Interactive saamaan paljon lokaa niskaansa.

Uhkia pelin pettämiselle nimittäin on. Siinä missä aikaisemmissa pelisarjan osissa pelaaja saattoi mennä vapaasti ympäri pelialuetta, on Absolutionissa tämä mitä ilmeisimmin korvattu lineaarisilla kentillä. Eli kun pääset tarkistuspisteelle, ei takaisin ole enää menemistä. Jos näin on, niin se vie kyllä paljon aiempien Hitmanien riemusta. Toinen uhkakuva on pelin miljöö. Yhdysvaltoihin pääosin sijoittuva peli ei ainakaan vielä vaikuta kovinkaan kiinnostavalta. Toivottavasti peli ei sisällä vain pelkkää tylsää kaupunkimaisemaa, sillä edelliset Hitmanit olivat todella hauskoja juuri erilaisien ympäristöjen ansiosta.

Blogiin tulossa kertomuksia omasta peliurastani

Pelipuntarin blogiin on tulossa kertomuksia omasta peliurastani. Aloitan nämä kertomukset kertomalla oman peliurani kohokohdista. Artikkeli on tulossa blogiin tämän viikonlopun aikana. 🙂

Muistathan myös: Pelipuntarin Twitter sekä Pelipuntarin YouTube-kanava. 🙂

Pelipuntarin YouTube-kanava

Pelipuntarin virallinen YouTube-kanava on nyt luotu. Tässä linkki kanavaan.

En ole vielä varma, mitä materiaalia sinne on tulossa, vai onko tulossa ollenkaan, mutta katsotaan asiaa. 🙂

Ennakko: Loppuvuoden kovat pelit

Loppuvuodesta on tarjolla todella paljon kovia pelejä. 

Kovien pelien julkaisurumban aloittaa 17. elokuuta Euroopassa kauppojen hyllyille saapuva United Front Gamesin ja Square Enix Europen kehittämä avoimeen pelimaailmaan sijoittuva toimintapeli Sleeping Dogs.

Peli tunnettiin aiemmin nimellä True Crime: Hong Kong. Aikaisempi julkaisija Activision kuitenkin peruutti pelin julkaisun olettaen pelin myyvän heikosti kilpailijoihinsa nähden. Peli julkaistaan odotetusti molemmille nykypäivän tehokonsoleille sekä Windowsille.

Elokuun 21. päivä markkinoille saapuu Valve Corporationin ja Hidden Path Entertainmentin kehittämän Counter-Strike-pelisarjan neljäs osa nimeltään Counter-Strike: Global Offensive. Peli on tuttuun Counter-Strike-tyyliin ensimmäisen persoonan kuvakulmaan sovitettu moninpeli.

Samana päivänä Euroopassa julkaistaan myös Vigil Gamesin kehittämä ja THQ:n julkaisema maailmanloppuun sijoittuva Darksiders 2. Pelisarjan ensimmäinen osa oli varsin onnistunut, ja keräsi maailmalla kehuja ja hyviä arvosteluita. Saapa nähdä, mihin pelisarjan toinen osa kykenee.

Elokuun lopussa kauppoihin PlayStation 3:n HD-kokoelma The Ratchet & Clank Collection. Kokoelma sisältää kaikki kolme alkuperäistä Ratchet & Clack-peliä.

Syyskuun 21. päivä julkaistaan myös 2K Gamesin toimesta Gearboxin kehittämä Borderlands 2. Peli on jatkoa vuoden 2009 varsin onnistuneelle Borderlands-toimintapelille. Borderlands 2 pyrkii yhdistämään ensimmäisen osan tapaan ensimmäisen persoonan räiskinnän ja roolipelielementit. Syyskuussa näemme, miten lopulta käy.

Näillä näkymin syyskuun lopulla julkaistaan Codemastersin joka vuotinen formula-peli, tällä kertaa yllätyksettömästi nimeltään F1 2012. Pelissä nähdään joitakin uudistuksia, mm. uusi sääominaisuus, sekä Young Driver Test-nimellä kulkeva opetusjakso, jossa pelaajan on osoitettava taitonsa lunastaakseen paikkansa F1-tallissa. Pelissä on tietysti myös totutusti kauden 2012 kausipäivitykset. Uudet tallit, kuljettajat, radat yms. Kaikki F1-fanit vaan peli ennakkotilaukseen!

Syksyllä julkaistaan tietysti myös joka vuotiset Electronic Artsin kausipäivitykset – on tulossa ainakin FIFA 13, NBA Live 13, NHL 13 ja Madden NFL 13. No, ei näistä sen enempää, sillä en varmasti ole yksin mielipiteeni kanssa, että EA voisi julkaista näitä pelejä vaikkapa joka toinen vuosi, että saataisiin enemmän kunnon uudistuksia. Esimerkiksi FIFA-sarjan uudistukset ovat jäämässä tänä vuonna aika vähään verraten FIFAn viime vuotista kehityshyppäystä. Yksi mielenkiintoinen asia kausipäivitysrintamalta kuitenkin löytyy – päättääkö Konamin Pro Evolution Soccer vihdoin Electronic Artsin valtakauden? Ennusmerkit siihen ovat olemassa.

Lokakuun 2. päivä kauppoihin saapuu Capcomilta Resident Evil 6, joka Japanissa tunnetaan nimellä Biohazard 6. Peli saapuu aiemmin mainitsemanani lokakuisena päivä nykypäivän tehokonsoleille, mutta PC-julkaisua saamme odottaa. Peli sisältää kolme skenaariota ja täten myös kolme hahmoa – nimeltään Leon S. Kennedy, Chris Redfield ja Jake Muller. Jokaisella on hahmolla on myös oma kumppani, joten yhteistyömoninpeliäkään ei ole unohdettu.

Viikon Resident Evilin julkaisun jälkeen lokakuun 9. päivä julkaistaan City Interactiven kehittämä ja Namco Bandai Gamesin julkaisema Sniper Ghost Warrior 2. Peli on jatkoa vuoden 2010 Sniper: Ghost Warriorille. Siinä missä ensimmäinen Ghost Warrior käytti Chrome Engine 4-moottoria, on pelimoottori vaihtunut CryEngine 3-moottoriin. Saa nähdä, onnistuuko pelisarjan toinen osa vihdoin vakuuttamaan kriitikot. Ensimmäinen Ghost Warrior nimittäin sai medialta kuin medialta murska-arvosanoja, eikä peliä pidetty järin onnistuneena pelaajienkaan keskuudessa. Ensimmäisestä osasta poiketen Ghost Warrior 2 sisältää kahden pelaajan yhteistyömoninpelin. Onkin mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Ghost Warrior 2 vastaamaan aikaisemmin tänä vuonna julkaistulle Sniper Elite V2:lle.

Samoihin aikoihin lokakuussa on tulossa myös muita pelejä. Lokakuun 9. päivänä samana aikaan Ghost Warriorin julkaisun kanssa Euroopassa julkaistaan myös tanssipeli Just Dance 4.

Kolme päivää myöhemmin, lokakuun 12. päivä julkaistaan Bethesda Studiosin toimesta Arkane Studiosin kehittämä Dishonored-toimintaseikkailu. Dishonored yhdistää toimintaa, hiiviskelyä sekä roolipelielementtejä yhteen. Ennakkoon Dishonored vaikuttaa todella pirteältä ilmestykseltä uusine ideoineen. Lokakuussa näemme, onko Dishonoredista vuoden yllättäjäksi…

Samana päivänä näemme vuodesta 2008 kehitteillä olleen XCOM: Enemy Unknown-pelin. Peli yhdistää totuttuun XCOM-tyyliin strategiaa ja toimintaa. Lopulta peliä ollaan vihdoin saamassa valmiiksi Firaxis Gamesin toimesta. Edellisestä XCOM-pelistä onkin kulunut valtava aika, yli 11 vuotta. X-COM: Enforcer julkaistiin vuonna 2001. Silloin julkaisijana toimi Infogrames. Sittemmin julkaisija on vaihtunut uutta Enemy Unknown-peliä varten 2K Gamesiin. Ja muuten, tämä ei ole sama peli, kuin vuonna 1994 julkaistu UFO: Enemy Unknown, joka tunnettiin myös nimellä X-COM: Enemy Unknown.

Lokakuun 23. päivä kauppojen hyllyille saapuu Xboxin yksinoikeuspeli Forza Horizon. Playground Games ja Turn 10 Studios ovat kehittäneet pelin yhdessä ja Microsoft Studios julkaisee sen. Ensimmäistä kertaa pelisarjan aikana pelissä on myös vapaa pelimaailma. Peli sijoittuu fiktiiviseen Horizon Festival-nimiseen festivaaliin Coloradossa Yhdysvalloissa. Pelissä on myös iltakisoja tavallisten päivällä ajettavien lisäksi. Jääkin nähtäväksi, miten Forza Motorsportin spin-off-peli menestyy, vai menestyykö?

Kova pelien tykitys jatkuu 25. lokakuuta Medal of Honor-pelisarjan uusimman osan Euroopan julkaisulla. Pelisarjan 16. osa nimeltään Warfighter pyrkii kilpailijoitaan autenttisempaan kampanjaan. Peli nimittäin on saanut inspiraationsa todellista sotilaiden kokemuksista. Potentiaalia pelissä varmasti on, mutta niinhän piti edellisessäkin Medal Of Honorissa olla. Tai, ehkä siinä oli, mutta silti peli jäi valitettavan vaisuksi.

Ubisoftilta kauppoihin saapuu lokakuun viimeisenä päivänä Assassin’s Creed pelisarjan viides osa nimeltään Assassin’s Creed 3. Siinä missä aiemmin pelisarjaa vauhdittivat pelisarjan ensimmäisessä osassa nähty Altair Ibn-La’Ahad ja siitä eteenpäin aina neljänteen osaan asti kuvioissa mukana ollut Ezio Auditore da Firenze, hyppää nyt puikkoihin aivan uusi hahmo. Päähahmo Connor Kenway on 25-vuotias nuori mies, joka on Mohawk-intiaaninaisen ja brittiläisen miehen lapsi. Assassin’s Creed 3 sijoittuu edellisten osien Italian ja Israelin sijaan 1700-luvun aikaiseen Yhdysvaltoihin vapaussodan aikakaudelle. Tällä kertaa tuntuu, että Assassin’s Creed kokee hieman suuremman muutoksen, sillä pelisarjan edelliset osat olivat enemmän tai vähemmän samanlaisia.

Joka vuotiseksi traditioksi muodustunut uuden Need For Speed-pelin julkaisu ei jää unholaan tänäkään vuonna. Criterion julkaisee 2. marraskuuta Euroopassa Need For Speed sarjan uuden osan nimeltään Need For Speed Most Wanted. Älkää sekoittako peliä vuonna 2005 julkaistuun samannimiseen hittipeliin. Pelissä tulee olemaan avoin pelimaailma. Peli käyttää myös Need For Speed: Hot Pursuitista ja Need For Speed: The Runista tuttua Autolog-järjestelmää.

Xboxin yksinoikeuspeli Halo 4 julkaistaan 6. marraskuuta. Pelisarjan kahdeksannen osan kehittää 343 Industries, sillä Bungie jätti Halolle hyvästit pelisarjan edellisen osan Halo: Reachin jälkeen. Saapa nähdä, miten kohtuullisen nimetön pelitalo onnistuu näin suuren pelin teossa. Se on varma, ettei epäonnistua saa.

9. marraskuuta julkaistaan monelle ehkä se vuoden odotetuin peli – Call Of Duty: Black Ops 2. Siinä missä ensimmäinen Black Ops sijoittui 1960-luvulle, pelisarjan yhdeksäs osa sijoittuu pääosin vuoteen 2025. Pelissä on kaksi aikajanaa, joista toinen sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle. Pelissä pelataan ensimmäisestä Black Opsista tutulla Alex Masonilla ja hänen pojallaan David Masonilla.

Square Enix julkaisee IO Interactiven kehittämän Hitman-pelisarjan viidennen osan nimeltä Hitman: Absolution 20. marraskuuta 2012. Peli saapuu odotetusti molemmille nykypäivän tehokonsoleille sekä Windowsille. Hitman: Absolution on kuitenkin vasta pelisarjan ensimmäinen PlayStation 3:lle kehitetty osa. IO Interactiven mukaan pelin tarina kaivautuu yhä syvemmälle Agentti 47:n salaperäiseen elämään. Agentti 47 voi nyt käyttää varjoja aivan uudella tavalla hyväkseen, mutta tehtävät voi tehdä tuttuun Hitman-tyyliin joko antamalla aseen laulaa tai hiippailemalla salamyhkäisesti. Hitmania pyritään nykyaikaistamaan rajusti, esim. antamalla Agentti 47:lle kyky nähdä seinien läpi vihollisten liikkeet, joten jää nähtäväksi, lunastaako Absolution todella fanien odotukset.

Ubisoftin Far Cry 3 julkaistaan Euroopassa marraskuun 29. päivä. Peli käyttää edellisestä Far Cry-pelistä tuttua Dunia Enginen päivitettyä versiota nimeltä Dunia Engine 2. Peli sijoittuu saman tapaiseen ympäristöön pelin edellisen osan kanssa. Far Cry 3 sisältää yhteistyömoninpelin ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa. Far Cry 3 tulee myös sisältämään edellisestä osasta tutun karttaeditorin.

Kysymysmerkkejäkin on ilmassa. Hitman-pelisarjan HD-päivityksestä on ollut huhuja, mutta mitään ei ole vielä vahvistettu Square Enixin toimesta. Saapuuko Grand Theft Auto V kauppoihin vielä tämän vuoden puolella? Rockstar on ollut kultakimpaleensa kanssa kovin vaitonainen, juuri mitään tietoa ei ole tihkunut julkisuuteen. Edes E3-messuilla Rockstar ei vaivautunut peliään esittelemään.

Ensi vuoden alussa tulee myös joitakin kovia pelejä, kuten Tomb Raider ja Bioshock Infinite. Näistä kerron sitten lisää lähempänä tämän vuoden loppua.

Anteeksi jo valmiiksi, jos unohdin jonkun tärkeän pelin, laittakaa ihmeessä kommenttia =)

HUOM! Kaikki pelit ovat alttiita julkaisupäivän muutoksille! Blogikirjoituksessani antamani tiedot saattavat muuttua!

Arvostelu: Mirror’s Edge

Kehittäjä: EA Digital Illusions CE (DICE)

Julkaisija: Electronic Arts

Julkaisupäivä: 14.11.2008

Lajityyppi: Toimintaseikkailu

Ikäraja: 16 (PEGI)

Alustat: Xbox 360, PlayStation 3

Mirror’s Edge on erikoinen peli, suoraan sanottuna todella erikoinen. Kohta selviää, mitä tällä tarkoitan.

Mirror’s Edgen tapahtumat sijoittuvat nimettömään suurkaupunkiin lähitulevaisuudessa. Tämän suurkaupungin totalitaarinen hallinto valvoo kaikkea sähköistä viestintää. Hallinnon päämääränä on vähentää rikollisuutta ja poistaa kaikki hallintoa vastustava toiminta. Mirror’s Edgen päähenkilönä toimii euraasialainen kuriiri nimeltä Faith, joka vie hallinnolta salaista tietoa hallinnon tietämättömiin. Faith käyttää kuriirin hommissaan apuna parkouria, joka onkin edellisessä arvostelussa arvostellun Brinkin tapaan pelin pääidea.

Erikoinen, mutta hyvä peli.

Kerroin pelin olevan todella erikoinen. Nyt kerron, millä tavalla. Mirror’s Edgen pelimaailma on luvalla sanoen erikoinen, hyvällä tavalla. Pelimaailma on näet lähes kokonaan valkoinen. Sieltä täältä löytää kevyesti muilla väreillä maalattuja elementtejä. Tämän lisäksi pelaajan mahdollisuutena on käyttää Faithin ”Runner Vision”-nimistä työkalua, joka ohjaa pelaajaa oikealle reitille. Tämä toimii vallan erinomaisesti, sillä muuten niin vaaleassa maailmassa punaisena näkyvä ohjeistus erottuu selkeästi, eikä väärinymmärryksiä synny. Peli hyödyntää loistavasta ensimmäisen persoonan kuvakulman, sillä hypyt näyttävät hahmon silmistä kuvattuna todella hienoilta. Myöskin takaa-ajot ovat silkkaa priimaa, on suorastaan huikeaa juoksennella pitkin kattoja virkavalta perässään. Valaistus on tehty loistavasti. Vaikka tässä kehun pelin kuvakulmaa, ei sekään ole silti täydellinen, turha luulla niin. Etenkin hyppyjen pituuksia on hankala arvioida, eikä ympäristön hahmottaminen liikkessäkään ole niitä helpoimpia juttuja. Nämä eivät kuitenkaan käy kovin suureksi ongelmaksi, sillä koko kehitysryhmä on tehnyt loistavaa työtä. Pienen harjoittelun jälkeen hyppyjen pituuden on suhteellisen helppo arvioida, eikä ongelmia juuri synny ympäristön hahmottamisessakaan.

Jokaisessa pelissä on jotain huonoa

Pelissä löytyy myös omat selkeät ongelmansa – Xboxilla pelatessani ohjaus oli hivenen epätarkka, eikä hypätessä esim. kuilun yli peli aina reagoinut ohjaimen painalluksiin, jolloin hahmo luonnollisesti tippui alas kuolemaan. Pelissä on kuitenkin suuri määrä raikkaita ideoita, kuten aikaisemmin arvostelussa mainitsemani pelin värimaailma. Myöskin pelin väkivallattomuus ihastutti. Peli on mahdollista läpäistä tappamatta yhtään vihollista, joka on melkoinen harvinaisuus nykypäivän toimintapeleissä. Valitettavasti varsinkin helpoimmalla tasolla vihollisten ampumatarkkuus on sitä luokkaa, ettei vihollisten ampumaksi jäämistäni tarvitse juurikaan edes pelätä. Peli sisältää myös pieniä aivopähkinöitä, jotka ovat ihan hauskoja. Joskus tuntuu vain, ettei ole Mirror’s Edgen idealle sopivaa juuttua ratkomaan puoleksi tunniksi pulmia. Sitten, kun saat pulman vihdoin ratkaistua, huomaat, että juuri sillä samalla hetkellä jostain tulla tupsahtaa vihollislauma. Mikä sattuma! Ja taas mennään… Mirror’s Edge on myös valitettavan itseään toistava. Jo noin neljän tunnin pelaamisen jälkeen pelin loppupuolella toivoin pelin olevan pian ohi. Ei kuulosta kauhean hyvältä. Peli on nimittäin käytännössä pelkkää näyttävää, joskin putkimaista parkouria. 

Mirror’s Edge on valitettavan lyhyt. Noin viiden tunnin mittainen loppua kohden puuduttava kampanja ei täytä millään tavalla odotuksia, sillä uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole. Peli kuitenkin ainakin yrittää kannustaa pelaajaa pelin uudelleenläpäisyyn, sillä ainakin Xboxilla peli palkitsi pelin suorittamisesta eri vaikeusasteilla saavutuksin. Peli sisältää valitettavan lyhyen tarinan lisäksi onneksi eräänlaisen haastetilan, jossa erilaisia ratoja ja pelissä tutuksi tulleita tehtäviä on määrä suorittaa mahdollisimman nopeasti. Tämän parissa viihtyy hetken Xboxin saavutuksia keräillen, muttei tämäkään juuri uudelleenpeluuarvoa tuo. Toisaalta tuplaten pidempi tarina yksinpeliin olisi ollut hieno juttu, mutta toisaalta oli ihan järkevää, että peli oli jätetty tähän itseään toistavuuden vuoksi.
Mirror’s Edge on kuitenkin kokeilemisen arvoinen peli, ihan vaan pelin erikoisuuden vuoksi. Pelin tarina ei kuitenkaan täytä odotuksia, sillä tylsän tarinan lisäksi myöskään hahmot eivät vakuuttaneet. 

Arvostelu: Brink

Kehittäjä: Splash Damage

Julkaisija: Bethesda Softworks

Julkaisupäivä: 13.5.2011

Lajityyppi: Ensimmäisen persoonan räiskintäpeli

Ikäraja: 16 (PEGI)

Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, Microsoft Windows  

Brink kertoo ihmisen luomasta paratiisista nimeltä The Ark, joka on kelluva saaristo eristyksissä muusta maailmasta. Pelin tapahtumahetkellä maapallon vesistöjen vedenpinnat ovat kohonneet, ja tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kyseiseen saaristoon.

Tarinalliset puitteet kunnon räiskinnälle ovat ainakin olemassa. Pelissä vastakkain asettuvat kapinalliset (Resistance) sekä vartijat (Security).

Se jääkin pelaajan valinnaksi, kumman joukoissa sodit. Peli sisältää nimittäin kaksi erilaista kampanjaa. Hypätessäni peliin huomaan pelin heti olevan varsin omalaatuinen. Brinkin yksinpeli on nimittäin tavallaan moninpeli tyhmällä tekoälyllä. Niin omat joukot kuin vihollisjoukot ovat nimittäin niin aivottomia, että heille suojan löytäminen on täyttä tuskaa. Tekoälyn ohjastamat aivottomat pässinpäät nimittäin mieluummin seisovat keskellä kenttää kuin juoksevat suojaan tai auttamaan kaveria.

Kyllä hyviä ideoita riittää…

Pidin paljon pelin parkour-ideasta. Pelikentiltä löytää paljon ketterille hahmoille suunnattuja ”salareittejä”, joiden käyttö ei ole mahdollista isommille hahmoille. Näillä isommilla hahmoilla on sitten vastaavasti mahdollisuus käyttää raskaampia aseita tai muita varusteita, tämän lisäksi heillä on muun muassa parempi iskunkestävyys. Brink tarjoaa myös mahdollisuuden kustomoida haluamansa ulkoasun. Erilaisia varusteita on tarjolla lukematon määrä. Pelin edetessä erilaisia ulkoasuyhdistelmiä avautuu lisää, sillä jokainen tehtävän jälkeen avautuu aina joitakin uusia varusteita. Brink sisältää myös pieniä harjoittelutehtäviä, joiden suorittaminen palkitaan uusilla aseilla. Nämä tehtävät soveltuvat kuitenkin lähinnä saavutusten keräilyyn, eikä niillä ole pelin tarinan kannalta mikään merkitystä. Brinkin ehdoton suola on sen hyvin toteutettu parkour-elementti. On hauskaa hyppiä erilaisten elementtien päällä teilaten samalla ilmasta käsin vihollisia.

…mutta toteutus kärsii

Pelin vaikeustasosta minun on pakko tätä peliä moittia. Erityisesti tehtävät, jossa sinun pitäisi suojella paikasta A paikkaan B etenevää kaveria, on toteutettu erittäin puolivillaisesti, sillä suojeltavalla hahmolla ei ole laisinkaan itsesuojeluvaistoa. Juostaan täysillä eteenpäin ja oletetaan, että pelaaja hoitaa loput. Hyvin usein pelaaja kuoleekin ylitse vyöryvien vihollismassojen keskellä. Kuoleman jälkeen sama rumba toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Näiden tehtävien kanssa pelaajan mielenterveyskin on jo koetuksella. Kaikesta moitteesta huolimatta, pelin graafinen ulkoasu on kuitenkin ihan paikallaan. Pidin kovasti pelin sarjakuvamaisuudesta ja värimaailmasta. Tuntui hienolta päästä edes hetkeksi eroon peleissä yhä tyypillisemmiksi käyvistä synkistä väreistä.

Yksinpeli out, moninpeli in!

On selvä, että tämän pelin suola on selvästi moninpeli. Niin tylsä pelin yksinpeliosuus nimittäin oli. Molempien joukkojen pelaaminen tuntui lähes täysin samalta puulta. Moninpeliä tukevia seikkoja ovat muun muassa Brinkin neljä hahmoluokkaa, joilla kaikilla on omat kykynsä ja vahvuutensa. On sotilasta, lääkintämiestä, insinööriä, vakoojaa. Aika tavalliselta kuulostaa, eikö? Olisi ollut hauskempi pelata yksinpeliä testaten hieman erilaisia hahmoluokkia. Toki Brink antaa mahdollisuuden testata ”erilaisia” hahmoluokkia, mutta hahmoluokat ovat valitettavasti aivan liian samanlaisia mielestäni. Tehtävätkin olisivat varmasti olleet helpompi tehdä joukolla ilman Brinkin surkeaa tekoälyä. Peli kuitenkin sortuu siihen, että omat joukot räiskivät jossain, kun samalla yrität itse rynniä epätoivoisesti yksin määränpäätä kohti. Kuolemahan siitä lopulta tulee. Onneksi edes pelaajan uudellensyntymiset on mahdollista ajoittaa muun joukon kanssa samaan aikaan. Iso plussa siitä Brinkille! Tämä helpotti pelaamista huomattavasti. Peli myös toistaa itseään pahasti. Tehtävä toisensa perään päättyy lopulta siihen, että joukot räiskivät toisiaan kohti pienellä alueella. Eihän siinä ole mitään mieltä. Paremmin toteutettuja perusräiskintöjä on niin paljon, etten keksi juuri syitä, miksi niiden joukosta juuri Brink olisi järkevä valinta.

Laadukas toteutus puuttuu

Brink ei kokonaisuutena ole täysin kelvoton tekele, mutta yksinpeliksi tätä en yhdellekään elävälle sielulle menisi suosittelemaan. Yksinpeli on nimittäin aivan liian lyhyt kahdesta yksinpelikampanjasta huolimatta. Pelin pääideana toimiva parkour toimii, mutta erityisesti omien joukkojen tekoäly, yksinpelin lyhyys sekä vaihtelun vähyys vie peliltä aivan liikaa pois. Peli ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi hyvin toteutettu. Sääli sinänsä, sillä pelissä oli paljon potentiaalisia ideoita.